Vaatepuu työharjoittelijan silmin

by vaatepuu

Päädyin Vaatepuuhun työharjoitteluun äitini kautta: yksikään hakemistani kesätyöpaikoista ei napannut, joten juttelin asiasta äitini kanssa. Hän oli Vaatepuun asiakkaana (ja on tietysti edelleen) ja muisti, että siellähän oli jo töissä joku toinenkin opiskelija. Kiinnostuin Vaatepuusta heti äidin kuvauksen perusteella, kirjoitin hakemuksen ja tulin käymään seuraavana torstaina. Sain paikan, ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Olen aina ollut kiinnostunut vaatteista ja pukeutumisesta, joten työharjoittelu vaatteiden parissa tuntui luontevalta ajatukselta. Ensimmäistä kertaa luin vaatelainaamoista Rinna Saramäen ”Hyvän mielen vaatekaappi”-kirjasta. Konseptina se vaikutti kiinnostavalta ja freesiltä: Mikä olisikaan mahtavampaa, kuin saada uuden vaatteen tuomaa uutuudenviehätystä ilman huonoa omaa tuntoa rahan menosta tai siitä, että vaate saattaa jäädä lojumaan kaapin perukoille?

Olen oppinut paljon tämän kolmen kuukauden aikana. Kansiolla työskennellessä on päässyt harjoittelemaan asiakaspalvelutaitoja ihan käytännössä: ripeyteni ja täsmällisyyteni ovat kehittyneet. Olen oppinut tunnistamaan suomalaisia vaatemerkkejä ja niiden vaatteita. Lisäksi olen oppinut paljon uutta vaatteiden huoltamisesta: millainen pesuaine, -ohjelma tai kuivaustapa sopii millekin materiaalille.

Vaatepuu on ehdottomasti vastannut odotuksia hauskana ja mielenkiintoisena harjoittelupaikkana. En tosin osannutkaan odottaa, miten ihanan lämmin ja yhteisöllinen tunnelma liikkeessä on! Lisäksi olen täysin vakuuttunut siitä, että vaatelainaamo on ehkä paras idea ikinä, ja aion ehdottomasti liittyä jäseneksi sellaiseen omassa kotikaupungissani Helsingissä!

KUVA: Anni Dead Birds & Lionheartin silkkimekossa.

image